Retkelle skotin kanssa? Mikä ettei. Suomessa on valtava määrä upeita retki- ja vaelluskohteita. Monet niistä soveltuvat myös pienen sitkeän skotin kanssa taivallettavaksi. Retkeily on oiva tilaisuus tutustua lähiluontoon tai miksei lähteä retkeilemään hieman kauemmas ja saada sitä kautta hienoja kokemuksia ja muistoja.
Retkeä kannattaa etukäteen hieman suunnitella ja tutustua tulevaan reittiin. Hyvänä apuna suunnittelussa on esim. www.luontoon.fi-nettisivu, mistä löytää kattavasti tietoa eri kohteista, ohjeita ja vinkkejä. Myös oman kunnan nettisivujen kautta yleensä löytyy tietoa lähialueen retkikohteista.
Reittiä valitessa kannattaa myös huomioida, että maastossa kulkeminen on huomattavasti hitaampaa ja raskaampaa kuin tasamaalla lenkkeily. Reitin vaativuus ja pituus kannattaa valita koirankin kuntotasoa silmällä pitäen. Etukäteen on myös hyvä tutkia retken taukopaikat ja juomaveden saatavuus. Jos reitillä ei ole puhtaita luonnonvesiä on myös koiralle otettava reilusti vettä mukaan retkelle.
Mikä onkaan retki ilman retkieväitä! Reppuun kannattaakin pakata eväiden lisäksi myös koiralle jotain energiapitoista välipalaa. Meillä koirilla on mukana usein jotain kuivattua herkkua ja energianameja. Useimmilla retkireiteillä on taukopaikkoja missä on puita valmiina nuotiota varten (muista omat tulitikut!) ja mikäpä onkaan mukavampaa kuin grillata retkievästä nuotion loimussa. Taukopaikoilla on hyvä muistaa, että kaikki eivät välttämättä ole koiraihmisiä ja osa voi jopa pelätä koiria, joten annetaan tilaa ja rauhaa muille retkeilijöille. Koirat voi hyvin odottaa syrjemmällä jos nuotiopaikalla on paljon retkeilijöitä. Muistetaan myös, että retkeilijästä ei jää jälkeäkään luontoon. Vie mennessäsi se minkä toit tullessasi.
Koirat on pidettävä kytkettynä luonnonsuojelualueilla ja kansallispuistoissa. Näin jo ihan esimerkinkin takia mutta myös siksi, että luonnon eläimillä ja kasveilla säilyy rauha. Koiran varusteiden osalta pitkän hihna lisäksi olemme kokeneet valjaat hyväksi retkillä. Niistä saa tarvittaessa vähän apua jos koiraa pitää nostaa tai vetää esim. hankalassa maastossa. Ainakin kylmemmällä ilmalla myös skotille on hyvä ottaa veden- ja tuulenpitävä taukotakki mukaan. Käveleminen pitää kehon lämpimänä mutta pysähtyessä kylmä iskee nopeasti ja jumittaa helposti myös koiran lihakset.
Retkellä ei kannata pitää kiirettä. Me olemme aina sopineet että etenemme koirien ehdoilla ja pidetään taukoja tarvittaessa ja silti ihan hyvin matka etenee. Skotit on kyllä ollut innokkaita retkikavereita ja edenneet reiteillä etujoukoissa. Retkillä aikaa pitää ottaa myös luonnon ihailuun. Upeat maisemat lähes pakottavat pysähtymään ja ihailemaan ja toki myös kuvamuistoja pitää saada. Vaikka skotit ovatkin aika varmoja menijöitä maastossa on meillä silti ollut paikkoja missä sylikyyti on kelvannut. Mm. Kuusamossa pienellä karhunkierroksella ensimmäisen riippusillan ylityksen jälkeen Pamela-skottimme oli sitä mieltä että jännäksi menee ja tilasi sylikyydin loppujen riippusiltojen ylityksiin. Myös joillekin reiteille osuneet jyrkät portaat on välillä menty skotti kainalossa. Ei siksi, etteikö ne itse pääsisi, mutta koiran kannalta turvallisemmalta on tuntunut sylikyyti.
Meidän retket ovat suuntautuneet lähiseutujen lisäksi Kainuuseen ja Kuusamoon. Meidän ja varmasti monien muidenkin mielestä paras aika retkeilyyn on syksy, joten suunnitelmia onkin jo tulevalle syksylle. Suunnitelmissa on retkeillä ainakin yhdessä Suomen 40:stä kansallispuistosta, kerätä muistoja, nauttia ja rentoutua luonnossa upeiden maisemien äärellä. Ja se mikä on varmaa, niin mukaan lähtee pari mustaa, pientä ja parrakasta retkikaveria.
Teksti ja kuvat Tiina Somero
