MONIPUOLISESTI HARRASTAVA TERRIERIPERHE

Mitä kaikkea harrastetaan?  

Perheestämme useampi ihminen harrastaa jotakin Ranking Leia Shooting Stars aka Pulman kanssa; Nanna agilityä, äitimme nenähommia ja isosisko Jannika tokoa. Meillä ykkösjutuiksi on noussut agility ja nenähommat. 

Toko harrastuksena etsii vielä omaa paikkaansa pienen terrierin mielessä. Kyseistä lajia on ihan okei harrastaa, kunhan luvassa on kunnon palkkiot. Rotupiirin suosituin harrastus, näyttelyt, kuuluvat myös meidän harrastuslistaamme. Näyttelyt ovat nyt kuitenkin jääneet melko vähälle kyseisen maailmantilanteen takia. Kyseessä on kuitenkin vasta kaksivuotias eli nuori koira, joten missään lajissa ei vielä olla korkealla tasolla. Agilityssä Pulma on kuitenkin kisannut jo virallisissa 1.luokan kisoissa hyppyluokissa, koska keinueste on vielä opetuksen alla. Kyseisessä lajissa ollaan kuitenkin pystytty etenemään hurjaa vauhtia koiran mahtavan taitotason ansiosta.  

Äitimme on innostunut kokeilemaan Pulman kanssa erilaisia nenän käyttöön liittyviä lajeja, joista uusimpana mukaan on tulossa vapaaehtoispelastus. Tämän lisäksi sen kanssa tehdään myös verijälkeä ja PK-jälkeä. Skotlanninterrierillä onkin todella hyvät ominaisuudet hajutyöskentelyn harrastamiseen, hyvä hajuaisti ja vahva itsenäinen toimiminen. Lajeissa ei olla vielä päästy kilpailuihin asti, mutta Pulman motivaatiolla oppimiseen, tämäkään etappi ei ole kaukana.  

Pulma on ensimmäinen koiristamme, meillä on siis skotin lisäksi kaksi norfolkinterrieriä, jonka kanssa on kokeiltu tokoa. Lajia Pulma harrastaa siskoksista Jannikan kanssa. Harrastus aloitettiin alkeiskurssilta. Alkeiskurssilla oli pienen skotlanninterrierin lisäksi vain perinteisiä bordercollieita ja belgianpaimenkoiria, mutta “harvinaisempaa” rotua lajin piirissä ei katsottu mitenkään pahalla. Kouluttaja ja muut kurssilaiset vain ihastelivat, miten söpöltä ja innokkaalta Pulma näytti. Kurssin avulla olemme jatkaneet lajin treenaamista kotona. Olemme yhä melko alkutekijöissä, mutta uskoisin, että säännöllisellä treenaamisella tämäkin laji saataisiin onnistumaan.  

Kuinka skotti sopii harrastamiseen? 

Skotlanninterrieritkin sopivat harrastuksiin, kun vain löydetään se mieluinen laji sekä omistajalle että koiralle. Koirat ovat kaikki yksilöitä, joten se mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi teillä. On tärkeää tuntea oma koiransa hyvin ja varsinkin kun kyseessä on melkoisen temperamenttinen ja oman arvonsa tunteva rotu, palkkion täytyy olla kunnossa. Mikään ei kuitenkaan ole mahdotonta, kun vain löytää tarpeeksi tahtoa. 

Suosituin harrastus rodun keskuudessa on näyttelyt, mutta näistä koirista on myös moneen muuhunkin. Mainitaan ensimmäiseksi lajiksi vaikka agility. Koira ja ohjaaja saavat liikunnallisen harrastuksen, jossa voi kehittyä kovatahtoiseksi kisailijaksi tai lajia voi harrastaa myös harrastamisen ilosta.  

Agilityssa koira suorittaa erilaisia esteratoja. Mukana on perinteisiä hyppyjä ja putkia. Näiden lisäksi on kolme erilaista kontaktiestettä; puomi, A-este ja keinu. Pituus, rengas ja muuri ovat erikoisempia hyppyesteitä. Pujottelukepit ovat myös yksi este. Nykyisin harvinaisemmin mukana on myös pussi.  

Agilityssa kivaa onkin se, että minkään asian opettamiseen ei ole vain yhtä tapaa, jolloin myös itsepäinen terrieri saadaan oppimaan. Lajissa saa käyttää vauhtia ja samalla se parantaa omistajan sekä koiran yhteistyötä, kun erilaisia esteitä ja tekniikoita hiotaan. Tekniikoissa ja suorittamisessa skotlanninterrieri saakin suorittaa itsenäisesti, mutta toimii myös yhteistyössä ohjaajan kanssa. Lajin piirissä ollaan myös todella iloisia, jos ns. harvinaisempia rotuja liittyy mukaan.  

Nenälajit sopivat skotille kuin nenä päähän. Rotu on alkuperältäänkin jalostettu metsästämään, jolloin sillä on oltava vahva hajuaisti. Jälki, nosework, etsintä ja oikeastaan mikä vain laji, jossa hyödynnetään hajuja, toimii rodulle. Verijäljessä maastoon tehdään esim. naudan verellä vanoja, joita koiran tulisi haistella. Sama kaava toistuu myös muissakin jälkiharrastuksissa, mutta niissä jälki voidaan tehdä muilla tavoilla.  

Skotlanninterrieri saa toimia lajissa itsenäisesti ja käyttää päätään. Oivallinen tilanne väsyttää villimpikin yksilö. Lajissa on hyvää myös se, että sitä on helppo harrastaa aivan itsekseenkin, mutta lajin parista löytyy myös treeniryhmiä. Ryhmät ovat yleisesti enemmän kuin innoissaan, kun saadaan eri rotuisia koiria mukaan.  

Toko eli tottelevaisuuskokeet on myös oiva valinta harrastukseksi. Tokossa tuomari arvioi koiralle opetettujen liikkeiden sujuvuutta, koiran hallintaa ja koirakon välistä yhteistyötä. Lajin tavoitteena on opettaa koiralle hallittua ja hyvää käyttäytymistä.  Tämä tavoite on ihan ideaalinen tällaisen jääräpäisen koiran kanssa. Lajissa kilpaillaan neljässä luokassa, joita ovat alokas, avoin, voittaja ja erikoisvoittajaluokka. Kilpaileminen ei kuitenkaan ole pakollista vaan laji on oikein oivallinen vain pelkkään kouluttamiseen.  

Laji, jossa yhdistyy osia tokosta, agilitystä ja koiratanssista on rally-toko. Siinä suoritetaan erilaisia tehtäväkylttejä ratana. Tehtäväkyltit voivat olla pysäyttäviä, suuntaa muuttavia, tempoa muuttavia, pyöräytyksiä, hyppyjä ja putki. Skotlanninterrierille laji sopii oikein hyvin, koska tässä saa kannustaa ja puhua koiralle, vaikka oltaisiin jo korkeammissakin luokissa. Kilpailuluokat rally-tokossa ovat alokas, avoin voittaja ja mestariluokka. Seuraavaan luokkaan edetään aina saamalla kolme hyväksyttyä (70 p. tai yli) suoritusta ja mestariluokasta voi valioitua. Ja taas kerran, tässäkään lajissa ei ole pakko kilpailla, vaan voitte harrastaa vain omaksi iloksenne.  

Miten Pulma-skotti eroaa norfolkinterriereistämme, Almasta ja Telmasta? 

Pulman ero meidän norfolkkeihimme on ollut se, että Pulma oppii haluamansa asiat selvästi nopeammin. Kerran ne oppiessaan se tekee opitun asian aina tilanteesta riippumatta. Neidin kanssa harrastaessa välillä tulee mietittyä onko käsissä bordercollie vai skotlanninterrieri. Pulma on siitä erikoinen skotlanninterrieri, että se ei oikeastaan ole itsepäinen vaan enemminkin mielyttämisenhaluinen. Norfolkinterriereiltämme taas saa vaatia asioita pidempään, koska ne ovat niin oman arvonsa tuntevia yksilöitä.  

Tulevaisuuden tavoitteet 

Tulevaisuuden tavoitteita meillä on agilityssa saada paljon hyviä ratoja ja kokemuksia kisoista, sekä nousta kakkosluokkaan. Kakkosissa olisi kiva saada hyviä ratoja niin tekniikan osalta kuin ajankin puolesta, eikä yksi LUVAkaan olisi huonompi saavutus. Nenäpuolella tavoitteina olisi päästä mukaan pelastus ja etsintä puolelle Pulman kehityttyä vielä lisää. Tavoitteena olisi myös päästä Mejä-kokeisiin ja pärjätä niissä. Aikeissa olisi myös kokeilla nosework-harrastusta. Tokorintamalla keskitytään nyt pääasiassa asioiden oppimiseen ja motivaation nostattamiseen. Tietysti olisi hauskaa kokeilla tässäkin lajissa kisaamista, mutta edetään koiran ehdoilla.  

Kirjoittanut: Nanna Eerola ja Jannika Eerola, meitä voi seurata instagramissa @koirienvauhdissa 

KUVAT: ylhäältä 1., 3. – 5. ja 8. Tiina Suuronen ja 2., 4., 6. ja 7. Eevi Klaus

Skottipoika Samulin MEJÄ-kausi 2020

Kausi on saatu päätökseen ja koekalenteri ammottaa tyhjyyttään tälle syksylle. Kaudella 2020 Mejä kokeisiin osallistui ainoastaan yksi skotti, Samuli (Sirkiss Storyville) käyden neljä koetta mukaan lukien Terriereiden Mejä-mestaruus kokeen Kannonkoskella, Keski-Suomessa.  Konkarikoira Lotta (Flippix Kiss my lips) siirtyi arvoiselleen eläkkeelle jälkikokeiden osalta ja Lotalle toivomme paljon leppoisia eläkeskotin päiviä. Kauden 2021 ensimmäiset kokeet starttaavat jo keväällä hyvissä ajoin ja lisää skotteja jäljillä olisi mukava nähdä. Toivotaan, että uusia koirakoita starttaisi ensi koekaudella. Mejäily on mukava ja leppoisa harrastus!

kuva 2 Samuli ja Nina
Samuli ja Nina

Terrieri MEJÄ-mestaruus 2020

Mejä vuoden kohokohta koitti Kannonkoskella elokuun viimeisenä viikonloppuna, jolloin terrieriväki kokoontui Vuoskosken Paukun metsästysmajalle, Himonkosken kupeeseen. Mestaruuskokeen järjestysvuorossa oli tänä vuonna Suomen Irlanninterrierit ry, joka oli järjestänyt hienot puitteet mestaruuskokeelle.

Lauantaina aloitimme jälkientekourakan aamulla yhdeksältä ja samalla saimme tietoa, että paikalla liikkui aktiivinen karhuemo kahden pentunsa kanssa, kuitenkin metsästäjien mukaan nalle oli toistaiseksi suunnannut kulkunsa Saarijärjelle päin ei olisi vaaraa että tähän nalleen tulisimme törmäämään jälkiä tehdessämme.

Jälkienteko pariksi sain Jackrussellinterrierin omistajan Pian, jonka koira Aatu oli kokeen konkari. Jo 11-vuotias Aatu oli kokenut koekävijä ja Pia myös. Metsään oli mukava lähteä kokeneen parin kanssa ja jälkientekopäivä sujui meiltä mukavasti. Jälkimaastot olivat paikoittain risukkoisia, selvästi tiheämpiä, joihin olin aiemmin jälkiä tehnyt, mutta osa matkasta oli erittäin helppokulkuista kangasmaastoa. Marjastus ja sienestysajan ollessa kuumimmillaan oli ollut ihme, että marjastajien autoja näkyi teiden laidoissa ja jännitimme kovasti, tuleeko maastossa törmättyä heihin, olisi harmi, jos mestaruusjälki menisi pilalle marjastajien vuoksi. Kangasmaastossa näimme selvät saappaan jäljet, yhdet isot ja ainakin yhdet pienet, niitä risteili pitkin ja poikin maastoa ja mietimmekin miksi kukaan tulisi marjastamaan kuivalle kangasmaastolle, löytyisikö sieltä edes mitään. Jatkoimme jälkientekoa, kunnes muutaman maastosta havaittavan merkin jälkeen tajusimme, että nyt saattoikin olla niin että tuo meidän olettamamme saapasjengi olikin nalle emo pentuineen. Kyllä se kummasti alkoi ääni nousta siinä jutellessa. Onneksemme emme törmänneet metsäneläimiin jäljentekopäivänä.

Sunnuntaina aloitimme kokeen ylituomarin puhuttelulla klo 07:00. Raikkaassa syyssäässä oli arvokilpailun tuntua, kun paikalle oli saapunut edellisvuoden mestarin lisäksi kahdeksan eri terrieriä edustamaan omaa rotuaan. Lisäksi hauska sattuma oli se, että kaikki kokeeseen osallistuvat koirat olivat uroksia, tämä lupasi hyvää tulevalle yhteiskuvalle!  Arpaonni suosi minua ja sain omalle opastettavalle jäljelle Westie Pyryn. Oli todella jännittävää päästä seuraamaan tämän rotuisen koiran jäljestystä, niitä kun ei paljon kokeissa näy.

Ensi oli vuoro kuitenkin oma koiran jäljestyksen ja saimme Samulin kanssa oppaaksemme Irlanninterrieri harrastajan, jolla oli jo koekokemusta karttunut. Jälki oli hyvin kangaspainotteisessa ja kallioisessa maastossa kulkeva selkeäkulkuinen ja hyvin tehty jälki.

Samuli starttasi jäljelle innokkaasti kuten aina ja jäljestys eteni maavainuisesti ja hyvää vauhtia. Ensimmäisen osuuden loppuun sattui katkokulma, joka oli tehty loivaan rinteeseen, joka edessämme nousi. Koira eteni jäljellä hetken mutta aivan kuin käskystä se kääntyi oikealle ja veti itsensä kiven päälle, joka oli selvästi jäljen sivussa. Sieltä löydettiin ilmavainun avulla uusi lähtö ja määrätietoisesti koira oikaisi seuraavalle osuudelle niin että tulimme toisen osuuden makaukselle suoraan. Tästä etenimme taas maavainuisesti ja jäljenmukaisesti viimeiselle osuudelle saakka ja vain muutaman kymmenen metrin päässä kaadosta koira ajautui tarkastuslenkillään liian kauan jäljestä aina hukkaan saakka. Seuraavan hukan aika oli kun tarkastuslenkki vei koira kaatuneiden aarnipuiden alitse liian kauas jäljestä, että tarkastuslenkiltä palaaminen ei sujunutkaan niin helposti kuin jäljeltä poistuminen. Kolmas ”hukka” aiheutui ajan ylittämisestä vaikka kaadolle päästinkin Samulin johdattamana ja sorkka oli mieluinen löytö pienen lopputaistelun jälkeen.

Oman jäljestyksen jälkeen pääsin suoraan oppaaksi Pyry Westielle ja hänen ohjaajallensa Ollille. Pyry jäljesti hienosti ja matka taittui metsässä kepeästi, vain pieni harhajälki tuoreen peuran jäljen perään oli hyvälle jäljestäjälle sattunut työtapaturma. Kokonaisuutena hienoa työtä tältä parivaljakolta.

Oman jäljestys urakan jälkeen jäätiin porukalla tsemppaamaan porukan seniori matkaan, 11-vuotia Aatu lähti varmoin ottein omalle jäljelleen eikä siinä kauan mennyt, kun Aatunkin päivän työ oli selvitetty ja pääsimme purkamaan jälkiä. Jälkien purun jälkeen saavuimme metsästysmajalle odottelemaan tulosten julkaisemista. Saunomisen ja ruokailun jälkeen saatiinkin kuulla päivän suoritukset tuomarikertomuksina.

Tänä vuonna sijalle kolme pistein VOI 41 jäljesti sileäkarvainen kettuterrieri, toiseksi pistein VOI 45 tuli Irlanninterrieri ja voittajaksi pistein VOI 47 kruunatiin seniori konkari Jackrussellinterrieri Aatu.

Kokeen päätteeksi juotiin Aatun mitalikahvit ja kuvattiin voittajia palkintoineen. Kotimatkalle pääsimme lähtemään illalla kuuden jälkeen, neljän tunnin ajon päätteeksi kotona oli varsin väsynyt ja reissusta rähjääntynyt ohjaaja ja koira. Mahtava reissu, hieno kokemus ja mitä parhaimmat ihmiset koirineen. Jaksan aina hehkuttaa Mejä harrastuksen yhteishenkeä, enkä turhaan tälläkään kertaa.

Toivotaan, että Suomen Jackrullinterrieri ry järjestää ensi vuonna mukavan terrieri Mejä -mestaruuden, minne lähdetään taas kerhoa edustamaan rintarottingilla.

-Nina ja Samuli

kuva 1 skotti ja westie metsästysmajalla kuvan on ottanut Anu Roikonen 

kuva 2 Samuli ja Nina kuvan on ottanut Päivi Lukkari. 

teksti Nina Maalahti

Skottikalenterit 2021

Uusi vuosi lähestyy ja on aika hankkia skotteja joka kuulle. Skotlanninterrierikerhon SKOTTI-kalenterin voit hankkia itsellesi tai vaikka lahjaksi joulupakettiin:

Laittamalla sähköpostin Mannisen Katjalle osoitteeseen kennelbandstones@gmail.com ja kirjoita viestiin tilaajan nimi, osoite sekä puhelinnumero. Ja muista laittaa myös kappalemäärä jonka haluat.

Kalenterin hinta on 15 €/kappale + postikulut. Katja ilmoittaa postikulujen suuruuden sinulle kun paketti on postissa.

Kun summa on sinulla tiedossa, maksa se kerhon tilille Danske Bank  FI93 8000 2205 8145 92. Kiitos.

Ja sitten vain uuden kalenterin kanssa entistä parempaa uutta vuotta toivoen odottamaan.

HALUATKO JATKOSSA LEHDET SÄHKÖISESTI?

Haluaisitko TERRILIFE -lehden digi-versiona painetun sijaan? Ja myös SKOTTI-lehden?

Suomen Terrierijärjestön hallitus on päättänyt kartoittaa kuinka moni haluaisi painetun lehden sijaan vastaanottaa sähköpostiin kautta TERRILIFE-lehden digi -versiona. TERRILIFE -lehden painatus- ja postituskulut ovat rotujärjestön suurimmat menoerät vuosittain. Nykyisin jokaisen lehden postitus on kalliimpaa kuin itse lehden painatus, eikä viiden euron yhdistysjäsenen jäsenmaksu enää kata vuosittain lähetettävien neljän lehden postitus- ja painatuskuluja.

Samalla haluamme Skotlanninterrierikerhon hallituksena myös kysyä halukkuutta vastaanottaa SKOTTI-lehti sähköpostin kautta digi-versiona eikä enää painettuna lehtenä. SKOTTI-lehden osalta päätöksiä digi-versiosta ei ole vielä tehty, mutta haluamme alustavaa tietoa päätöksiä varten.

Mikäli olet kiinnostunut ottamaan TERRILIFE-lehden jatkossa vastaan sähköisesti, ilmoita siitä sähköpostilla 30.11.2020 mennessä nea.jager@kolumbus.fi. Ilmoita viestissä myös samalla sähköpostiosoitteesi johon lehti lähetään. Ja vielä kolmanneksi kerro myös mikäli sähköinen SKOTTI jatkossa tulisi sähköpostiisi.

JOULU tulee…

Joulu lähestyy ulkoilman lämpöasteista huolimatta. Ja on aika miettiä joulutervehdyksiä. 4/2020 SKOTTI-lehden materiaalin DL on 30.10.2020 siksi että lehti ennättää hyvin kerholaisille luettavaksi jouluposti ruuhkasta huolimatta.

Kaikilla Skotlanninterrierikerhon jäsenillä on mahdollisuus julkaista joulutervehdys toisille jäsenille ko. lehdessä.

Ilmoitushinnat ja ohjeet:

Ilmoitus tulee tehdä tarkasti alla olevilla mitoilla ja materiaali toimittaa 30.10.2020 mennessä skotlanninterrierikerho@gmail.com sekä liittää kopio maksukuitista mukaan. Normaaleista ilmoitushinnoista on jäsenille alennus 50% eli hinnat ovat:

1/1 s . 156x 225 mm pysty 24,00 €

1/2 s . 156 x 110 mm vaaka 14,50 €

1/3 s. 49 x 225 mm pysty tai 156 x 72 mm vaaka 9,50 €

1/4 s. 75,5 x 110 mm pysty 4,50 €

SKOTTI ON MAINIO SUPPAILUKAVERI

Stand Up Paddling eli suppailu on tällä hetkellä maailman nopeimmin kasvava vesiurheilulaji. Se on Hawaijilta alkunsa saanut surffauksen kantamuoto, joka rantautui Suomeen vuonna 2006. Erityisesti viime vuosina lajin kiinnostus on herännyt Suomessa korkeaksi ja suppailijoita tapaa useammin merten ja järvien rannoilla kuin aikaisemmin.

Oman suppailuharrastuksemme aloitimme kesällä 2018 vuokraamalla laudat läheiseltä uimarannalta. Olin järjestänyt mielestäni iloisen yllätyksen miehelleni ja pakkasin autoon pelastusliiveineen niin isännän kuin molemmat koiratkin kertomatta määränpäästä mitään sen enempää. Vuokraamossa allekirjoitin vuokrauslomakkeet ja sen myötä tuleva aktiviteetti alkoi valjeta miehellekin. Meillä ei ollut lajista aikaisempaa kokemusta, mutta lukuisia videoita etukäteen katsottuani olin varma, että kokeilu yhdessä koirien kanssa olisi ikimuistoinen. Ja sitähän se olikin; saldona yksi merenpohjaan uponnut mela (niiden pitäisi kellua), yksi uitettu koira ja kiukkuinen mies. Viimeistään siinä vaiheessa, kun saimme laskun upotetusta melasta, tajusin jättää yllätysaktiviteettien järjestämisen jatkossa toisille.

”Hieman” epäonnistuneesta ensikokemuksesta huolimatta innostuin itse lajista kovasti ja päädyin hankkimaan omat välineet vain viikko episodin jälkeen. Tiesin heti yhden, joka lähtisi varmasti mukaani suppailuretkille, vaikka mies ei lajista koskaan tulisi innostumaankaan. Se yksi oli Toivo. Tämä vertaansa vailla oleva merikoira ja kaikkien rantojen uimamaisteri tykkäisi varmasti myös suppailusta! Olin oikeassa, Toivo rakastui lajiin heti!

skotlanninterrieri Toivo suppailee
Toivo suppailee

Olin lukenut netistä lukuisia vinkkejä siihen, miten koira opetetaan suppailun saloihin palkitsemalla, ja että harjoittelu vaatii kärsivällisyyttä. Toivolle kuitenkin paras palkinto oli päästä mukaan joka ikiselle retkelle -ja mitä useammin, sen parempi. Näin ollen otimme kerta toisensa jälkeen laudan alle, evästä ja juomista mukaan ja sitten mentiin.

Entäs Tahto sitten? Tahto oli se, joka kastui ensimmäisellä epäonnisella reissulla ollessaan vasta 4kk ikäinen. Lieneekö tässä syy siihen, että Tahto on kahdesta karvaisesta suppailijastamme se rauhallisempi. Se lähtee mielellään mukaan, mutta on selvästi varovaisempi ja samalla helpompi kaveri laudan päällä. Tahto istuu tai makaa laudalla kuin tatti ja nautiskelee maisemista, Toivon hyppiessä milloin minkäkin kalan tai poijun perässä uimaan. Tahton mielestä suppailussa kaiken A ja O on se, että mitä pidempään tassut pystyvät kuivina sen parempi.

Mies huomasi pian, ettei rouvaa eikä liiemmin koiriakaan näy enää kotona juuri lainkaan ja päätti näin ollen hankkia oman SUP-laudan. Vaikka uponnut mela painoi mieltä vielä vuoden verran, hänkin innostui lajista kovasti. Sittemmin ainut väittelyn aihe lajin parissa on ollut se  kumpi ottaa kyytiinsä Toivon ja kumpi Tahton.

Parhaita hetkiä lajin parissa ovat ehdottomasti peilityynet kesäillat järvellä tai merellä, jolloin ainut ääni  jonka kuulee on Kuikan rantoja pitkin kaikuva tervehdys. Sen kuullessaan myös koirat tuntuvat hiljaa hymyilevän.

skotlanninterrieri suppailee

Jos mietit suppailuharrastuksen aloittamista Skotin kanssa, sinun täytyy muistaa ainoastaan yksi asia. Skotilla täytyy AINA olla pelastusliivit päällä. Tässä ei koskaan saa tehdä poikkeusta. Vaikka meidän pojat ovat oppineet lajin erittäin nopeasti en voi väittää, etteikö sitä pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta vaadittaisi. Suosittelen ensin harjoittelemaan lautailua yksin ja vasta sitten kun se tuntuu varmalta, kannattaa koirakaveri ottaa mukaan. Ympäri Suomea on nykyisin paljon SUP-lautavuokraamoita, joista laudan vuokraamalla pääsee tutustumaan uuteen lajiin helposti ja edullisesti. Kannattaa kuitenkin valita vuokraamo, josta saa ammattitaitoisen opastuksen tekniikka- ja turvallisuusasioihin.

Jos innostut suppailusta enemmin ja päädyt hankkimaan omat välineet, kannattaa huomioida muutama seikka. Markkinoilla on nykyisin tarjolla lukuisia eri merkkejä ja malleja etenkin ilmatäytteisistä laudoista. Kaikille asiasta kysyneille olen sanonut, että maksakaa siitä ensimmäisestäkin laudastanne kerralla sen verran että saatte kunnolliset välineet.

Kaikista edullisimmat ”markettilaudat” eivät ole tarkoitettu suppailuun sen perimmäisessä tarkoituksessaan enkä lähtisi niiden kanssa turvallisuussyistä mökkirantaa kauemmas. Jos vielä ajattelet ottavasi koiran mukaan on laudan laatu ja kantavuus ehdottomasti oltava riittävät. Esimerkiksi monet vuokraamot myyvät loppukesästä pois käytettyjä merkkilautoja jolloin laadukkaat välineet on mahdollista hankkia edullisemmin käytettynä.

Suosittelen lajin kokeilua kaikille Skottilehden lukijoille.

Aurinkoista loppukesää ja iloisia päiviä rakkaiden koiraystäviemme parissa!

Aina mukana suppailemassa:

Gilmoore’s Give Me A Break “Toivo” & Misting’s Gopher Hurdy-Gurdy “Tahto”

skotlanninterrierit Toivo ja Tahto suppailevat

Kuvat ja teksti Essi Lappalainen. Artikkeli on julkaistu alunperin Skotti-lehdessä 3/2020

Kerhon harrastepäivä 29.8.20

Skotlanninterrierikerho ry järjesti jäsenilleen harrastepäivän lauantaina 29.8.2020. Paikkana oli Touhu ja Temmellys, joka sijaitsee Kellokoskella (Mäntsälän rajalla). Olimme paikalla yhteensä 4 tuntia klo 16 -20 nauttien niin koirat kuin omistajatkin. Skotteja oli yhteensä 10 kappaletta mukana touhuamassa ja temmeltämässä. Touhu ja Temmellys alue on iso, jossa koirille on paljon puuhastelumahdollisuuksia pallomerestä lähtien ja meille omistajille oli Kaarina Selander tehnyt ihania eväitä.

Sää, seura ja syömiset sekä sirkushuvit olivat mitä parhaimmat ja kaikki skotteja myöten olimme sitä mieltä että tilaisuus otetaan joskus uusiksi.

Lisää kuvia ja pidempi tarina päivästä seuraavassa Skotti-lehdessä 4/2020.

http://touhu-temmellys.fi/

Kuvat Peppi Puolitaipale

Alueella oli loistavasti tilaa juosta jos agilitytelineillä kiipeily ei kiinnostanut.

TERRIER WEEKEND

Terrier Weekend -näyttelyviikonloppu järjestetään 5.-6.9.2020 Vantaan Hakunilassa. Lauantaina 5.9. järjestetään useita terrierirotujen erikoisnäyttelyjä ja sunnuntaina 6.9. Suomen Terrierijärjestön päänäyttely, TerriERI kaikille terrieriroduille.

Tapahtuman tiedot on koottu Suomen terrierijärjestön sivuille www.terrierijarjesto.fi/terrier-weekend-2020

Skotska terrierklubben