Aihearkisto: Harrastukset

Blue Moonlight Serendipity aka Hieno harrastaa agilitya

Olen Eevi Klaus, 34vuotias ja tulen Kotkasta. Skotteja minulla on ollut kaiken kaikkiaan 4 kpl. Ensimmäisen skottini ”Brandyn” sain ollessani 10v ja sen jälkeen ei minulla ole ollut ”skotitonta päivää”. Tällä hetkellä talossa pyörii 3kpl skotteja ” Oiva, Mainio & Hieno”. Heistä Hieno-koira on enää harrastuksissa mukana. ”Oiva” ja ”Mainio” viettävät hyvin ansaittuja eläkepäiviä. Hieno on Seija Nevalaiselta, Imatralta Blue Moonlight-kennelistä. Samasta kennelistä oli minun ”Brandy”-skotti. Hienon kanssa harrastetaan agilityä ja välillä satunnaista pelastusjäljestystä. Hieno on skotiksi hyvin pieni (mitattu säkäkorkeus 22-23cm kun rotumääritelmä sanoo skottien säkäkorkeudeksi 25-28cm), niin se on hyvin helppo heittää pyörän etukoriin ja lähteä ”tyttöjen kesken” pyörälenkille.

Hieno on myös kokeillut mm. suppailua ja kesäisin se on kovatyttö paitsi lutraamaan vedessä, niin myös uimaan. Kesällä 2020 kävimme Hienon kanssa luonnetestissä, mistä se sai pisteiksi 114. Luonteeltaan Hieno on vilkas, mutta hyvinkin tilanteeseen mukautuvainen ja lähtee kokeilemaan, mitä nyt mieleen juolahtaa. Ainoa kerta kun Hieno ei ole innostunut aiheesta, oli palveluskoirapuolelta kokeilimme kerran esineruutua opettaa sille, niin siinä Hieno istahti maahan ja sanoi selkeästi silmillään ”käykää te etsimässä se lelu, minä odotan…”. Emme ole toista kertaa kokeilleet.

Alun perin Hieno tuli minulle jalostusta silmällä pitäen, tulevaisuuteni kennelin kantanartuksi. Suvun takia kiinnostuin Seijan yhdistelmästä ja kaikki vaikutti kokonaisuutena hyvältä. Pentu syntyi maaliskuussa 2016 ja ilokseni narttu sieltä putkahti. Onnellinen pentu-kesä saattoi alkaa. Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin, mutta kun saatiin Hienolle rokotukset kuntoon ja teoriassa olisi voinut alkaa sitä kierrättämään mätsäreissä, koirakouluissa yms. niin minulla loppui aika. Meille sattui monta muuttuvaa tekijää ja kohta huomasimme tekevämme omakotitalo remonttia, muuton ja töiden ohessa. Joten koiraharrastustoiminta joutui jäämään hetkelliselle tauolle. Tämä johti siihen, että Hieno-koira ei montaa kertaa ehtinyt näyttelykehissä pyörähtää junnuikäisenä, eikä match showssa harjoittelemassa. Muutaman kerran kehään päätyneenä joudun toteamaan, että Hieno ei kehässä esiinny (kotipihalla kylläkin) eikä se nauti näyttelytunnelmista. Piti keksiä uusi suunnitelma.

Huomasin agilityn alkeiskurssi-mainoksen maaliskuussa 2017 ja mietin, että jos Hieno agilityn kautta saisi itseluottamusta ja tottuisi kehien tyyliseen avaraan tilaan ja yleisöön. Uskoin lajin olevan Hienolle myös mieluisaa tekemistä, kun se on olemukseltaan reipas taskuraketti. Iloksemme pääsimme mukaan kurssille ja treenailu saattoi alkaa. Aluksi Hieno oli hyvinkin ”tuulella menevä”. Joku kerta se suoritti ihan mielettömällä draivilla ja seuraavalla viikolla ei halunnut tehdä mitään ja oli vain ”skottijumissa” kentän keskellä. Rengas-este tuotti alkuun meille ongelmia, koska silloisissa agilityn säännöissä ei rengas-esteellä oltu huomioitu pikkuminien korkeutta (Itseasiassa koko pikkumini-säkäluokka tuli vasta 1.1.2018 voimaan), niin renkaan alareuna on ollut noin 20cm korkeudessa. Hieno ei vaan uskaltanut yrittää estettä hypätä. Urhoollisesti se yritti esteen edessä koittaa ponnistaa, mutta rohkeus loppui kesken varsinaiseen hyppyyn lähtemisen suhteen. Jätimme rengas esteen ”hautumaan” useammaksi kuukaudeksi ja keskityimme opettelemaan muuten agilityä. Kun aika oli kypsä, yritimme uudelleen ja este suoriutui ilman mitään ongelmia. Tässä Hieno tarvitsi vain aikaa, rutiinia ja rohkeutta.

Nyttemmin on tullut sääntömuutos renkaan korkeuden suhteen pikkumineille (pikkuminiksi luetaan koira, jonka säkäkorkeus on alle 28cm ja hyppykorkeudet säädetään pikkumineille 10-20cm korkeuteen), mutta pituuseste on Hienolle edelleen vaativa suorittaa. Tähän ei ole säännöissä tullut muutosta leveyden tai korkeuden suhteen. pituusesteellä koiran on tarkoituksena hypätä matalien palikoiden yli ns. laakahyppy. Pikkuminien kohdalla, se tarkoittaa n. 15cm korkeaa ja 35-45cm leveää estettä. Ja jos koira on 23cm korkea, isolla päällä ja lyhkäsillä jaloilla varustettu, niin tämä loikka on aika vaativa. Mutta agilityn säännöissä on meidän onneksi pieni porsaanreikä. Sääntöjen mukaan koira saa osua pituusesteeseen, mutta se ei saa kaataa sitä. Toisin sanoen, Hieno välillä hyppää pituuden kuten kuuluu, mutta melko useasti se askeltaa sen päältä – varovasti ja yleensä palikkoja kaatamatta. Tämä ei toki ole ideaali suoritustapa, mutta minun mielestäni tässä tarkoitus pyhittää keinot ja armo käy oikeudesta – en ole siitä sen suurempaa numeroa tehnyt, koska tiedän, että Hieno tekee parhaansa sillä fysiikalla mitä hänelle on suotu.

Hienon kanssa otimme uuden vaihteen silmään vuonna 2020, kun löysin ”oman treeniporukan”. Minulla oli ollut koko ajan viikko treenipaikka ja säännöllisesti kerran viikossa kävimme kentällä pyörimässä. Yleensä suoritimme radan kerran pari – usein virheittä ja sitten oli muiden vuoro. Mutta uuden ryhmän myötä aloimme käydä useamman kerran viikossa treenaamassa, epävirallisissa kilpailuissa, koulutuksissa ja ryhmässä alkoi tulla puheeksi kilpailemisen aloittaminen. Tiesin, että Hieno on kyllä valmis kisakentille – mutta olenko minä? Mutta niin minä vain itseni yllätin ja 28.6.2020 meillä oli ensimmäinen virallinen startti Lappeenrannassa. Ensimmäinen startti on kaiken kaikkiaan jäänyt mieleeni. Koska itse rata oli ihan mielettömän hyvä, meillä ei ollut mitään ongelmia ja maaliin tullessamme luulin, että olimme tehneet hienon puhtaan radan. Kunnes katsoin tuloksia ja huomasin, että olimme tulleet maaliin 1,6sekuntia yliajassa. Tänä päivänäkin se 1,6sekuntia harmittaa ja todennäköisesti tulee aina harmittamaankin. Mutta yliaika on Hienon kanssa ainainen ongelma, mihin meidän pitää vaan sopeutua. Hieno on kooltaan niin pieni ja agilityn ihanne aika on mitoitettu hieman vauhdikkaampien koirien mukaan, vaatii se meiltä täydellisen radan tekemistä ja tuomarilta armollista etenemänlaskua (max. n. 3m/sec), jotta meillä olisi edes mahdollisuutta saada puhdasrata. Ei ole kerta eikä toinenkaan, kun olemme tehneet ratavirheettömän radan, mutta sijoittuneet silti toisen koiran taakse, koiran, joka on tehnyt radalla virheitä (pudottanut rimaa tms.), koska meillä on niin paljon aikasakkoa. Kaiken kaikkiaan viime vuonna starttasimme Hienon kanssa 20 kertaa virallisissa kilpailuissa. Niistä 16 kertaa olemme voittaneet tai sijoittuneet. Mutta kertaakaan me ei olla päästy ihanne ajan sisään. Kolikon kääntöpuolella hitauden vastapainona Hienon vahvuutena on tarkkuus. Vauhti kun puuttuu, pystyy virheisiin reagoida ja korjaamaan esimerkiksi estelinjoja ja ohjausta vielä kesken radankin. Suurin saavutus Hienolla ja minulla on ehkä tähän päivään mennessä ollut Agi-Kotkien vuoden 2019 Minien seuramestaruus. Valitettavasti emme päässeet puolustamaan mestaruutta vuonna 2020, sillä vaihdoimme edustusseuraa syksyllä 2020. 

Alun perin Hieno on ollut agilityssä vaihtelevalla tuulella suorittaja, niin syksyllä 2018 Hienon asenne koki dramaattisen muutoksen. Perheeseen tuli uusi koira ja Hieno huomasi, että hän ei enää olekaan se perheen iltatähti-prinsessa. Hieno joutui alkaa kilpailemaan huomiosta. Mutta agilitykentällä Hieno huomasi, että se on meidän yhteistä aikaa – minä teen sen kanssa ja Hieno saa 100% huomion. Hieno alkoi antaa itsestään 110% kentällä ja treeneihin tuli aivan uusi draivi. Ainoastaan juoksuaikoihin Hieno ottaa suosiolla loman treeneistä. Yritin joskus juoksuaikaan sen kanssa treenata, mutta huomasin, että sen keskittyminen on ihan kaikkialla muualla kuin esteissä. Mutta esimerkiksi vetäessäni omaa treeniryhmääni agilityssä, oli Hieno yksi apuväline minulle koulutuksessa. Se kanssa pystyin paitsi demonstroimaan mitä halutaan tehdä, myös treenaajat pystyivät Hienon kanssa harjoittelemaan jotakin ohjausliikettä. Koska Hieno on niin rauhallinen suorittaja, on ohjaajalla paremmin aikaa miettiä miten jalat, kädet ja rintamasuunta laitetaan ja siirtää opittu asia sitten omaan koiraan. Hieno on agilityssä niin rutinoitunut ja makkaralla motivoitavissa, että voin laittaa ihan kenet tahansa Hienoa ohjaamaan ja tiedän sen lähtevän suorittamaan ”sata lasissa”.  

Skottien kanssa harrastaminen on antoisaa ja palkitsevaa. Kun itse annat asialle puolet sydämestäsi ja oikean palkan, niin skotti antaa koko sielunsa sinulle. Mutta mitään se ei anna automattisesti. Samalla olen huomannut, että skottien kanssa ei päde samat säännöt koulutettaessa, kuin muilla koirilla. Skotille pitää aina kertoa, mitä siltä halutaan – jos tulee ns. skottijumi kentälle, niin jotenkin vika on ohjaajassa. Joko palkka ei motivoi, ohjeet on liian epäselvät, ohjaajan mielentila väärä tai sitten ohjaaja ei ole kertonut asioita tarpeeksi selkeästi (tai ohjaaja ei ole tanssinut sadetanssia ja laittanut planeettoja oikeaan järjestykseen). Ainakaan omilla koirillani skotit eivät tarjoa mitään vaan jos ohjaaja pysähtyy odottamaan, että koira tarjoaa itse jotain toimintaa, niin skotti tulee siihen viereen istumaan ja sittenhän siinä istutaan vaikka hamaan tappiin saakka maailmaa ja linnun lauluja ihmetellen. Mutta kun pääsee skotin sielunelämään käsiksi ja löytää sen punaisen langan, niin ei ole asiaa mitä skotti ei oppisi tai tekisi. Agilityssä skotti herättää lähinnä hilpeyttä kanssa kilpailijoissa, mutta todella paljon tulee myös selkään taputuksia siitä, miten on kiva ja hienoa nähdä tämänkin rotuista koiraa kentällä. Hienon kanssa olenkin pudottanut rimaa siitä, mitä haluan siltä agilityssä. Hienon kanssa keskitymme siihen, että meillä on kivaa ja teemme rodulle PRää.

teksti ja kuvat Eevi Klaus

MONIPUOLISESTI HARRASTAVA TERRIERIPERHE

Mitä kaikkea harrastetaan?  

Perheestämme useampi ihminen harrastaa jotakin Ranking Leia Shooting Stars aka Pulman kanssa; Nanna agilityä, äitimme nenähommia ja isosisko Jannika tokoa. Meillä ykkösjutuiksi on noussut agility ja nenähommat. 

Toko harrastuksena etsii vielä omaa paikkaansa pienen terrierin mielessä. Kyseistä lajia on ihan okei harrastaa, kunhan luvassa on kunnon palkkiot. Rotupiirin suosituin harrastus, näyttelyt, kuuluvat myös meidän harrastuslistaamme. Näyttelyt ovat nyt kuitenkin jääneet melko vähälle kyseisen maailmantilanteen takia. Kyseessä on kuitenkin vasta kaksivuotias eli nuori koira, joten missään lajissa ei vielä olla korkealla tasolla. Agilityssä Pulma on kuitenkin kisannut jo virallisissa 1.luokan kisoissa hyppyluokissa, koska keinueste on vielä opetuksen alla. Kyseisessä lajissa ollaan kuitenkin pystytty etenemään hurjaa vauhtia koiran mahtavan taitotason ansiosta.  

Äitimme on innostunut kokeilemaan Pulman kanssa erilaisia nenän käyttöön liittyviä lajeja, joista uusimpana mukaan on tulossa vapaaehtoispelastus. Tämän lisäksi sen kanssa tehdään myös verijälkeä ja PK-jälkeä. Skotlanninterrierillä onkin todella hyvät ominaisuudet hajutyöskentelyn harrastamiseen, hyvä hajuaisti ja vahva itsenäinen toimiminen. Lajeissa ei olla vielä päästy kilpailuihin asti, mutta Pulman motivaatiolla oppimiseen, tämäkään etappi ei ole kaukana.  

Pulma on ensimmäinen koiristamme, meillä on siis skotin lisäksi kaksi norfolkinterrieriä, jonka kanssa on kokeiltu tokoa. Lajia Pulma harrastaa siskoksista Jannikan kanssa. Harrastus aloitettiin alkeiskurssilta. Alkeiskurssilla oli pienen skotlanninterrierin lisäksi vain perinteisiä bordercollieita ja belgianpaimenkoiria, mutta “harvinaisempaa” rotua lajin piirissä ei katsottu mitenkään pahalla. Kouluttaja ja muut kurssilaiset vain ihastelivat, miten söpöltä ja innokkaalta Pulma näytti. Kurssin avulla olemme jatkaneet lajin treenaamista kotona. Olemme yhä melko alkutekijöissä, mutta uskoisin, että säännöllisellä treenaamisella tämäkin laji saataisiin onnistumaan.  

Kuinka skotti sopii harrastamiseen? 

Skotlanninterrieritkin sopivat harrastuksiin, kun vain löydetään se mieluinen laji sekä omistajalle että koiralle. Koirat ovat kaikki yksilöitä, joten se mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi teillä. On tärkeää tuntea oma koiransa hyvin ja varsinkin kun kyseessä on melkoisen temperamenttinen ja oman arvonsa tunteva rotu, palkkion täytyy olla kunnossa. Mikään ei kuitenkaan ole mahdotonta, kun vain löytää tarpeeksi tahtoa. 

Suosituin harrastus rodun keskuudessa on näyttelyt, mutta näistä koirista on myös moneen muuhunkin. Mainitaan ensimmäiseksi lajiksi vaikka agility. Koira ja ohjaaja saavat liikunnallisen harrastuksen, jossa voi kehittyä kovatahtoiseksi kisailijaksi tai lajia voi harrastaa myös harrastamisen ilosta.  

Agilityssa koira suorittaa erilaisia esteratoja. Mukana on perinteisiä hyppyjä ja putkia. Näiden lisäksi on kolme erilaista kontaktiestettä; puomi, A-este ja keinu. Pituus, rengas ja muuri ovat erikoisempia hyppyesteitä. Pujottelukepit ovat myös yksi este. Nykyisin harvinaisemmin mukana on myös pussi.  

Agilityssa kivaa onkin se, että minkään asian opettamiseen ei ole vain yhtä tapaa, jolloin myös itsepäinen terrieri saadaan oppimaan. Lajissa saa käyttää vauhtia ja samalla se parantaa omistajan sekä koiran yhteistyötä, kun erilaisia esteitä ja tekniikoita hiotaan. Tekniikoissa ja suorittamisessa skotlanninterrieri saakin suorittaa itsenäisesti, mutta toimii myös yhteistyössä ohjaajan kanssa. Lajin piirissä ollaan myös todella iloisia, jos ns. harvinaisempia rotuja liittyy mukaan.  

Nenälajit sopivat skotille kuin nenä päähän. Rotu on alkuperältäänkin jalostettu metsästämään, jolloin sillä on oltava vahva hajuaisti. Jälki, nosework, etsintä ja oikeastaan mikä vain laji, jossa hyödynnetään hajuja, toimii rodulle. Verijäljessä maastoon tehdään esim. naudan verellä vanoja, joita koiran tulisi haistella. Sama kaava toistuu myös muissakin jälkiharrastuksissa, mutta niissä jälki voidaan tehdä muilla tavoilla.  

Skotlanninterrieri saa toimia lajissa itsenäisesti ja käyttää päätään. Oivallinen tilanne väsyttää villimpikin yksilö. Lajissa on hyvää myös se, että sitä on helppo harrastaa aivan itsekseenkin, mutta lajin parista löytyy myös treeniryhmiä. Ryhmät ovat yleisesti enemmän kuin innoissaan, kun saadaan eri rotuisia koiria mukaan.  

Toko eli tottelevaisuuskokeet on myös oiva valinta harrastukseksi. Tokossa tuomari arvioi koiralle opetettujen liikkeiden sujuvuutta, koiran hallintaa ja koirakon välistä yhteistyötä. Lajin tavoitteena on opettaa koiralle hallittua ja hyvää käyttäytymistä.  Tämä tavoite on ihan ideaalinen tällaisen jääräpäisen koiran kanssa. Lajissa kilpaillaan neljässä luokassa, joita ovat alokas, avoin, voittaja ja erikoisvoittajaluokka. Kilpaileminen ei kuitenkaan ole pakollista vaan laji on oikein oivallinen vain pelkkään kouluttamiseen.  

Laji, jossa yhdistyy osia tokosta, agilitystä ja koiratanssista on rally-toko. Siinä suoritetaan erilaisia tehtäväkylttejä ratana. Tehtäväkyltit voivat olla pysäyttäviä, suuntaa muuttavia, tempoa muuttavia, pyöräytyksiä, hyppyjä ja putki. Skotlanninterrierille laji sopii oikein hyvin, koska tässä saa kannustaa ja puhua koiralle, vaikka oltaisiin jo korkeammissakin luokissa. Kilpailuluokat rally-tokossa ovat alokas, avoin voittaja ja mestariluokka. Seuraavaan luokkaan edetään aina saamalla kolme hyväksyttyä (70 p. tai yli) suoritusta ja mestariluokasta voi valioitua. Ja taas kerran, tässäkään lajissa ei ole pakko kilpailla, vaan voitte harrastaa vain omaksi iloksenne.  

Miten Pulma-skotti eroaa norfolkinterriereistämme, Almasta ja Telmasta? 

Pulman ero meidän norfolkkeihimme on ollut se, että Pulma oppii haluamansa asiat selvästi nopeammin. Kerran ne oppiessaan se tekee opitun asian aina tilanteesta riippumatta. Neidin kanssa harrastaessa välillä tulee mietittyä onko käsissä bordercollie vai skotlanninterrieri. Pulma on siitä erikoinen skotlanninterrieri, että se ei oikeastaan ole itsepäinen vaan enemminkin mielyttämisenhaluinen. Norfolkinterriereiltämme taas saa vaatia asioita pidempään, koska ne ovat niin oman arvonsa tuntevia yksilöitä.  

Tulevaisuuden tavoitteet 

Tulevaisuuden tavoitteita meillä on agilityssa saada paljon hyviä ratoja ja kokemuksia kisoista, sekä nousta kakkosluokkaan. Kakkosissa olisi kiva saada hyviä ratoja niin tekniikan osalta kuin ajankin puolesta, eikä yksi LUVAkaan olisi huonompi saavutus. Nenäpuolella tavoitteina olisi päästä mukaan pelastus ja etsintä puolelle Pulman kehityttyä vielä lisää. Tavoitteena olisi myös päästä Mejä-kokeisiin ja pärjätä niissä. Aikeissa olisi myös kokeilla nosework-harrastusta. Tokorintamalla keskitytään nyt pääasiassa asioiden oppimiseen ja motivaation nostattamiseen. Tietysti olisi hauskaa kokeilla tässäkin lajissa kisaamista, mutta edetään koiran ehdoilla.  

Kirjoittanut: Nanna Eerola ja Jannika Eerola, meitä voi seurata instagramissa @koirienvauhdissa 

KUVAT: ylhäältä 1., 3. – 5. ja 8. Tiina Suuronen ja 2., 4., 6. ja 7. Eevi Klaus