Useampaa terrierirotua harrastaneena ja jopa kasvattaneena voin suositella skottia hyvinkin erilaisiin koteihin – siitä on monilapsisen perheen lemmikiksi ja vaikka yksinäisen vanhuksen kaveriksi. Toki on eroja eri yksilöiden luonteissa, mutta keskimäärin skotin käyttäytymistä ja henkistä puolta on vaikea täysin pilata kasvatuksella. Väittäisin, että moni muu rotu on tässä suhteessa herkempi.
Riistaviettiä näyttää kaikissa skoteissa olevan, mutta tässäkin kohtaa on selkeitä eri yksilöiden välisiä eroja. Ainakaan itselläni olleista skoteista yksikään ei ole ollut mikään superkarkailija voimakkaan riistavietin vuoksi.
Skotti on mielestäni erinomaisen luotettava ja fiksu laumakäyttäytyjä omassa koiraporukassaan. Yksikään omista skoteistani ei ole lähtenyt missään vaiheessa kaivamaan verta nenästään pitkänkään yhteiselon aikana. Samaa ei voi sanoa kaikista muista roduista, joita olen harrastanut. Olen kokenut omienkin koirieni (ei skottien) täydellisiä välirikkoja kolmenkin sopuisan vuoden jälkeen. Skottien luonnetta kuvaa hyvin tilanne, jonka harmillisesti jouduimme kokemaan muutama vuosi sitten. Vanha koirani (ei skotti) dementoitui ja menetti kuulo- ja näkökykynsä yli 14 vuoden ikäisenä. Se muuttui todella epäluuloiseksi ja häijyksi vieraita koiria ja jopa ihmisiä kohtaan. Lopputulos oli se, että oman perheen ihmisetkään eivät enää kelvanneet sille. Loppuun asti rakas Tytti-koiramme hyväksyi täysin henk.koht. haasteistaan huolimatta kaikki skottini. Ne osasivat sopivasti luovia kärttyisen vanhuksen seurassa ja eivät turhaa vaivanneet tai ärsyttäneet sitä. Tässä kohdassa skotit saavat itseltäni 10+ pistettä. Aivan poikkeuksellisen fiksuja laumakoiria omassa porukassaan.
Vaikka tässä kerronkin hienoa tarinaa omista skoteistani, niin en kuitenkaan lähde päivystämään neljän skottini kanssa mihinkään koirapuistoon. Vieraiden turisijoitten kanssa tuskin tulisivat kovinkaan loistavasti toimeen – varsinkin kun meidän laumassa on kaksi urosta ja kaksi narttua. Pikatuttavuudet eivät aina välttämättä ole niinkään tervetulleita – toisaalta paljon riippuu tämän ”muukalaisen” käytöksestä.
Turkin hoidosta sanoisin, että jos trimmauttaminen, trimmaaminen tai mahdolliset takut arveluttavat niin eipä kannata edes harkita skottia. Siinä kohdassa suosittelen jotain rotua, jota ei tarvitse trimmata tai edes kammata.
Skotin kohdalla pätee viisi perussääntöä, jotka minulle on kerrottu jo vuosia sitten:
1. Kouluta ja totuta pentusi arkeen vakaalla ja päättäväisellä otteella heti 8-viikkoisen pennun saatuasi. Arkeen kuuluu myös yksin olo, kynsien leikkuu, kampaaminen ja muut hoitotoimenpiteet. Arki ei ole pelkästään huoletonta ulkoilua ja leikkiä. Skotti on uhmakkain luovutusikäisestä tuonne yhteen ikävuoteen asti.
2. Älä päästä skottiasi keikkumaan valvomatta veden äärelle. Mahdolliset uimaliivit yms. apuvälineet käyttöön, jos skottisi on oikea vesipeto.
3. Älä syötä skotillesi luita, joista irtoaa palsia tai murskaa sen suolistoon – rodussa on liian monta raportoitua suolitukostapausta vuosittain, jotka ovat aiheutuneet luista tai luumassasta.
4. Älä päästä skottiasi takkuuntumaan ja huolehdi sen trimmaamisesta n. 2 kuukauden välein.
5. Varsinkin mustan skotin kanssa varo kesäisin suoraa auringon paistetta.
Näillä viidellä muistisäännöllä pääsee jo varsin pitkälle. Kaikki muu on ihan tavista koiran hoitoa. Niin ja terve skotti kyl jaksaa lenkkeillä varsinkin, jos se ei ole ylipainoinen. Ehkä se ei ole ihannekumppani hölkkälenkille, mutta tasaista kävelyä menee kyl useampi kilometri. Itse olen täysin rakastunut skotteihin … tässä nytkin yksi on kyljessä kiinni, kun olen koneella.