Teksti: Maarit Venäläinen (julkaistu Skotti-lehdessä 1/2014)

Ensimmäisen koiratanssiesityksen olen nähnyt luultavasti televisiossa ja ”livenä” sitten näyttelyiden yhteydessä. Lajina se on kiinnostanut jo pitkään ja nyt, kun yhden kurssin alkuun ilmoitettiin, että muutama paikka vielä vapaana, ilmoittauduin sinne samantien.

Olisi ollut helpointa mennä sieltä mistä aita on matalin ja aloittaa tanssiharrastus meidän westien kanssa. Se on nopeaoppinen ja miellyttämisenhaluinen, harrastanut 4,5 vuotta agilitya ja osaa paljon erilaisia asioita jo muutenkin. Mutta ei, halusin ottaa meidän skotit mukaan tähän harrastukseen. Kun nämä tunnetusti saattavat olla aika jääräpäitä, meidän Lavinia etenkään ei yleensäkään tee mitään, mitä ei halua. Elviira taas on vielä niin nuori, että monet perusasiatkin ovat vasta opettelun asteella.

Koiratanssi harrastuksena on mielenkiintoinen yhdistelmä erilaisia liikkeitä musiikin tahdissa ja ihan kaikenlaiset liikkeet ovat sallittuja, vain mielikuvitus on rajana.  Kennelliiton määritelmän mukaan ”koiratanssi on luovaa tottelevaisuutta, jossa yhdistyvät koirankoulutustaidot ja taiteellinen ilmaisu. Tavoitteena on vahvistaa koiran ja ohjaajan yhteistyötä ja tuoda se esiin luovalla ja myös katsojaa viihdyttävällä tavalla. Monipuolisena ja aina uusia haasteita antavana lajina koiratanssi edistää niin koiran kuin ohjaajankin fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia.” Ja näin se todellakin on.

Koiratanssia harrastavat koirat saavat erittäin hyvää harjoitusta niin keskittymisen, kuin lihaskunnon osaltakin. Niin myös ohjaajat. Se lajissa onkin hienoa, että sitä voi harrastaa kaikenikäisten ja kaiken kuntoisten koirien kanssa. Ja kaiken kuntoisten ja ikäisten   ohjaajien kanssa, koska voit tehdä sellaisia liikkeitä, jotka sopivat sekä ohjaajalle, että koirallesi. Myös apuvälineitä voi käyttää ohjelmassa, jos ne ovat oleellinen osa esitystä. Kilpailuhenkisille tiedoksi, että koiratanssia voi harrastaa myös kilpatasolle saakka, silloin koiran tulee kuitenkin olla rekisteröity Kennelliiton tai muuhun FCI:n hyväksymään tunnistusmerkintärekisteriin.

Meidän koiratanssiryhmässä on kymmenkunta koirakkoa (koira+ohjaaja), 15-viikkoisesta pennusta vanhempiin koiriin. Ja kaiken rotuisia ja kokoisia isoista pieniin, aina Berhandilaisista meidän skotteihin. Ryhmässämme on aloittelijoita, mutta myös jo vähän pidemmän aikaa lajia harrastaneita. Minulla on kaksi koiraa mukana, joten teen niiden kanssa harjoitteita vuoron perään. Toinen odottaa häkissä sillä aikaa, kun toinen on  suoritusvuorossa.

Lavinialla vanhempana koirana ovat jo perusasiat kunnossa, mutta Elviiralla pentukoirana vielä nekin aika hukassa. Koiratanssissa ei ole ns vääriä liikkeitä, mutta paljon sellaisia, jotka toistuvat esityksissä. Ensimmäisellä tanssitunnilla aloitimme seuraamis-harjoitteilla, joita ohjaajan mukaan koiratanssissa on kymmenkunta erilaista.  Kyllä, todellakin niitä on noin paljon. Sivuilla seuraamiset, edessä oikealle ja vasemmalle, alla, takana ja sitten vielä kaikki väärinpäin käveltynä. Näiden muistaminen alussa vie jo pään pyörälle, mitähän tästä taas oikein tuleekaan. No, ei mitään paineita, hauskaa yhdessäoloa tänne on tultu pitämään.

Kun jotenkin olen hahmottanut kymmenestä erilaisesta seuraamisesta edes muutaman, mennäänkin sitten peruuttamiseen. Peruuttaminen koiralle ei olekaan ihan helppo juttu, koska koiran täytyy oppia hahmottamaan takajalkansa. Muutama hyvä vinkki ja jokunen peruutusaskelkin saatiin sitten aikaiseksi.

Elviiran kanssa monet harjoitteet olivat vähän takeltelua, mutta Lavinia hoksasi nopeasti, mistä on kysymys.Pyörimisen harjoittelu molempiin suuntiin koiran oman akselinsa ympäri on ehkä meidän koirista mukavinta. Ja emännästä on myös. Samoin on koiran käveleminen ohjaajan jalkojen läpi kahdeksaista. Miten nopeasti nämä lopulta oppivatkaan osan tempuista. Toisaalta sitten monia ei millään, joten haastetta riittää.

Jokaisen harjoitteen teen ensin toisen kanssa ja sitten vaihto ja toinen kehiin. Häkissä toinen jo odottaa innokkaasti ja ampaisee kohti harjoituskenttää omalla vuorollaan. Liikkeiden oppiminen on oma haastava lajinsa, mutta kun tämä on tanssia, niin kuuluuhan siihen olennaisena osana myös musiikki. Heti alusta asti käytettiin siis myös musiikkia apuna. Tämä vaati ainakin minulta aika paljon, kun kaikki keskittyminen meni liikkeiden suorittamiseen ja siinä olisi sitten pitänyt vielä musiikin rytmissä tanssahdellakin. Näin alussa koiratanssin tanssiosuus ei meillä kyllä juurikaan muistuta tanssia, vaan kömpelöitä haparoivia juuri opittuja liikkeitä musiikin soidessa jossain taustalla.

Aika nopeasti huomasin kotona ja autossa ajellessani kuuntelevani musiikkikappaleita eritavalla kuin aikaisemmin. Jokaisen kappaleen soidessa tuli mietittyä, sopisiko tämä taustamusiikiksi meidän tanssiesitykseen.

Sopivan kappaleen löydyttyä, jatketaan miettimällä liikkeet siihen kappaleeseen sopivaksi eli saan siis itse tehdä koreografian. Liikesarjojen harjoittelussakin on omat niksinsä. Niitä harjoittelemme viimeisestä ensimmäiseen niin, että kun viimeinen liike on opittu, otetaan siihen toiseksi viimeinen. Näin jatketaan, kunnes koko liikesarja on opittu kunnolla alusta loppuun ja lopussa koira saa palkinnon. Tällä tavalla koira oppii paremmin hahmottamaan esityksen ja tietää, että sen viimeisen liikkeen jälkeen palkka odottaa.

Tavoitteena meillä on oppia muutamia askelkuvioita meille sopivaan kappaleeseen niin, että saataisiin rakennettua hauska tanssiesitys. Lavinian kanssa rauhallisempaa ja Elviira saa riehaantua menevämmästä esityksestä.

Lavinian kappalevalinnaksi ajattelin harjoitella PMMP:n tahtiin Magdaleenaa. Rekvisiittana perhosen siivet Lavinian selässä ja minulla kädessä keppi, jossa päivänkakkara päässä. Tosin Lavinia saattaa pyörähtelyn sijaan lässäyttää ison takapuolensa maahan ja istua tapittaa muhkeiden kulmakarvojensa alta, kun minä pyörähtelen kukkakeppi kädessäni.

Elviiralle taas ajattelin Ricky Martinin Livin la vida locaa… Elviira tanssahtelee opittuja liikkeitä ohjatusti musiikin tahdissa, kipittäen pitkin esiintymislavaa. Emännällä tosin on ollut havaittavissa lievää kireyttä lantiossa ja katsomossa saattaa olla aistittavissa myötähäpeän tunnetta. Mutta tässä hommassa ei saa pipo olla liian kireällä. Niin kuin meidän ohjaaja sanoi, mitä hullummalta esitys itsestä tuntuu, niin sitä hauskemmalta se katsojista näyttää.

Jos kiinnostuit koiratanssista, niin ota ehdottomasti selvää onko omalla paikkakunnallasi harrastusmahdollisuutta. Tätä voi tosin opetella kotioloissakin, mutta ryhmässä ehkä helpompaa. Suosittelen harrastusta lämpimästi, se on hauskaa ja mielenkiintoista ja skotti sopii lajiin ihan mainiosti. Täytyy vain välillä huomioida rodunomaiset erityispiirteet, itsepäisyyspäivät ja ’tänään en liiku mihinkään’ -päivät. Tosin tämän lajin puitteissa meillä ei näitä hetkiä ole vielä ollut. Nyt lähdemmekin tästä tyttöjen kanssa tanssitunnille.