Stand Up Paddling eli suppailu on tällä hetkellä maailman nopeimmin kasvava vesiurheilulaji. Se on Hawaijilta alkunsa saanut surffauksen kantamuoto, joka rantautui Suomeen vuonna 2006. Erityisesti viime vuosina lajin kiinnostus on herännyt Suomessa korkeaksi ja suppailijoita tapaa useammin merten ja järvien rannoilla kuin aikaisemmin.
Oman suppailuharrastuksemme aloitimme kesällä 2018 vuokraamalla laudat läheiseltä uimarannalta. Olin järjestänyt mielestäni iloisen yllätyksen miehelleni ja pakkasin autoon pelastusliiveineen niin isännän kuin molemmat koiratkin kertomatta määränpäästä mitään sen enempää. Vuokraamossa allekirjoitin vuokrauslomakkeet ja sen myötä tuleva aktiviteetti alkoi valjeta miehellekin. Meillä ei ollut lajista aikaisempaa kokemusta, mutta lukuisia videoita etukäteen katsottuani olin varma, että kokeilu yhdessä koirien kanssa olisi ikimuistoinen. Ja sitähän se olikin; saldona yksi merenpohjaan uponnut mela (niiden pitäisi kellua), yksi uitettu koira ja kiukkuinen mies. Viimeistään siinä vaiheessa, kun saimme laskun upotetusta melasta, tajusin jättää yllätysaktiviteettien järjestämisen jatkossa toisille.
”Hieman” epäonnistuneesta ensikokemuksesta huolimatta innostuin itse lajista kovasti ja päädyin hankkimaan omat välineet vain viikko episodin jälkeen. Tiesin heti yhden, joka lähtisi varmasti mukaani suppailuretkille, vaikka mies ei lajista koskaan tulisi innostumaankaan. Se yksi oli Toivo. Tämä vertaansa vailla oleva merikoira ja kaikkien rantojen uimamaisteri tykkäisi varmasti myös suppailusta! Olin oikeassa, Toivo rakastui lajiin heti!
Olin lukenut netistä lukuisia vinkkejä siihen, miten koira opetetaan suppailun saloihin palkitsemalla, ja että harjoittelu vaatii kärsivällisyyttä. Toivolle kuitenkin paras palkinto oli päästä mukaan joka ikiselle retkelle -ja mitä useammin, sen parempi. Näin ollen otimme kerta toisensa jälkeen laudan alle, evästä ja juomista mukaan ja sitten mentiin.
Entäs Tahto sitten? Tahto oli se, joka kastui ensimmäisellä epäonnisella reissulla ollessaan vasta 4kk ikäinen. Lieneekö tässä syy siihen, että Tahto on kahdesta karvaisesta suppailijastamme se rauhallisempi. Se lähtee mielellään mukaan, mutta on selvästi varovaisempi ja samalla helpompi kaveri laudan päällä. Tahto istuu tai makaa laudalla kuin tatti ja nautiskelee maisemista, Toivon hyppiessä milloin minkäkin kalan tai poijun perässä uimaan. Tahton mielestä suppailussa kaiken A ja O on se, että mitä pidempään tassut pystyvät kuivina sen parempi.
Mies huomasi pian, ettei rouvaa eikä liiemmin koiriakaan näy enää kotona juuri lainkaan ja päätti näin ollen hankkia oman SUP-laudan. Vaikka uponnut mela painoi mieltä vielä vuoden verran, hänkin innostui lajista kovasti. Sittemmin ainut väittelyn aihe lajin parissa on ollut se kumpi ottaa kyytiinsä Toivon ja kumpi Tahton.
Parhaita hetkiä lajin parissa ovat ehdottomasti peilityynet kesäillat järvellä tai merellä, jolloin ainut ääni jonka kuulee on Kuikan rantoja pitkin kaikuva tervehdys. Sen kuullessaan myös koirat tuntuvat hiljaa hymyilevän.
Jos mietit suppailuharrastuksen aloittamista Skotin kanssa, sinun täytyy muistaa ainoastaan yksi asia. Skotilla täytyy AINA olla pelastusliivit päällä. Tässä ei koskaan saa tehdä poikkeusta. Vaikka meidän pojat ovat oppineet lajin erittäin nopeasti en voi väittää, etteikö sitä pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta vaadittaisi. Suosittelen ensin harjoittelemaan lautailua yksin ja vasta sitten kun se tuntuu varmalta, kannattaa koirakaveri ottaa mukaan. Ympäri Suomea on nykyisin paljon SUP-lautavuokraamoita, joista laudan vuokraamalla pääsee tutustumaan uuteen lajiin helposti ja edullisesti. Kannattaa kuitenkin valita vuokraamo, josta saa ammattitaitoisen opastuksen tekniikka- ja turvallisuusasioihin.
Jos innostut suppailusta enemmin ja päädyt hankkimaan omat välineet, kannattaa huomioida muutama seikka. Markkinoilla on nykyisin tarjolla lukuisia eri merkkejä ja malleja etenkin ilmatäytteisistä laudoista. Kaikille asiasta kysyneille olen sanonut, että maksakaa siitä ensimmäisestäkin laudastanne kerralla sen verran että saatte kunnolliset välineet.
Kaikista edullisimmat ”markettilaudat” eivät ole tarkoitettu suppailuun sen perimmäisessä tarkoituksessaan enkä lähtisi niiden kanssa turvallisuussyistä mökkirantaa kauemmas. Jos vielä ajattelet ottavasi koiran mukaan on laudan laatu ja kantavuus ehdottomasti oltava riittävät. Esimerkiksi monet vuokraamot myyvät loppukesästä pois käytettyjä merkkilautoja jolloin laadukkaat välineet on mahdollista hankkia edullisemmin käytettynä.
Suosittelen lajin kokeilua kaikille Skottilehden lukijoille.
Aurinkoista loppukesää ja iloisia päiviä rakkaiden koiraystäviemme parissa!
Aina mukana suppailemassa:
Gilmoore’s Give Me A Break “Toivo” & Misting’s Gopher Hurdy-Gurdy “Tahto”
Kuvat ja teksti Essi Lappalainen. Artikkeli on julkaistu alunperin Skotti-lehdessä 3/2020